"Pitkittyneissä kriisitilanteissa, kuten pandemian tai Ukrainan sodan yhteydessä, unesta tulee herkkä kollektiivisen psykologisen kärsimyksen ilmaisukenttä, joka paljastaa toimintahäiriöitä, jotka usein edeltävät muita kliinisiä oireita", korosti Henrique Testa Vicente, Instituto Superior Miguel Torgan tutkija ja tutkimuksen tekijä.

Vuonna 2024 valmistuneen ja tämän vuoden maaliskuussa julkaistun tutkimuksen "Sleep Patterns and Crisis-Related Dreams During the COVID-19 Pandemic and the Russo-Ukrainian War" (Unimallit ja kriiseihin liittyvät unet COVID-19-pandemian ja Venäjän ja Ukrainan sodan aikana) tiedot viittaavat unihäiriöiden merkittävään lisääntymiseen, niiden muistamisen lisääntymiseen ja myös painajaisten voimistumiseen pandemian aikana.

Lusalle puhunut Instituto Superior Miguel Torgan professori ja tutkimuksen toinen kirjoittaja Joana Proença Becker paljasti, että pelko, ahdistus ja syyllisyys ovat 1700 osallistujan otoksessa tunnistetuimpia tunteita.

"Ahdistus oli suurempaa pandemian aikana, koska se oli kriisi, joka vaikutti suoraan portugalilaisiin, kun taas sota oli sijaiskokemus, jota ihmiset seurasivat tiedotusvälineiden kautta ja jolla oli suurempi vaikutus heidän talouteensa, mikä aiheutti jonkin verran epävarmuutta ja stressiä", hän selitti.

Joana Proença Beckerin mukaan unet eivät ole vain pelon, ahdistuksen ja syyllisyyden heijastuksia.

"Ne paljastavat myös tiedostamattomia tunnekäsittelystrategioita kollektiivisen kärsimyksen edessä", hän lisäsi.

Henrique Testa Vicenten mielestä tulokset korostavat, että on tärkeää ymmärtää unta paitsi olennaisena fysiologisena toimintana myös yhteiskunnassa vallitsevien sosiaalisten ja emotionaalisten jännitteiden peilinä.

"Nykyaikaisissa yhteiskunnissa on tapana aliarvioida laajamittaisten kokemusten vaikutusta yksilöiden intiimeimpiin ja subjektiivisimpiin rytmeihin. Kuitenkin juuri näiltä subjektiivisilta alueilta - kuten unesta ja unista - löydämme "vihjeitä" ihmisten tunnetilasta ja siitä, miten he tietoisesti tai tiedostamattaan käsittelevät kokemuksiaan", hän sanoi.

Tutkimus osoittaa, että portugalilaiset kokivat sodan yhteydessä enemmän surua, vihaa ja fyysisiä epämukavuuden tunteita, kuten kipua, kylmyyttä tai halvaantumista.

"Nämä indikaattorit olisi luettava merkkeinä syvistä tunnevaikutuksista, jopa niiden väestöryhmien keskuudessa, jotka eivät ole suoraan osallisina konflikteissa. Tunnistamalla nämä ilmenemismuodot voimme ymmärtää paremmin, miten ne vaikuttavat ihmisiin ja missä asioissa mielenterveyden kannalta on kiireellistä puuttua asiaan", Joana Proença Becker sanoi.

Tutkimuksessa selvitettiin unen kestoa, nukahtamisaikaa (unen latenssi), yöllisiä heräämisiä, päiväaikaista uneliaisuutta ja myös unen yleistä laatua sekä unien ja painajaisten toistuvuutta.

Professorin mukaan analyysissä päädyttiin siihen, että unien emotionaaliset ja aistimukselliset ulottuvuudet tarjoavat vaihtoehtoisen näkökulman näiden maailman tapahtumien alitajuiseen tai tiedostamattomaan käsittelyyn.

"Kollektiivisten kriisien psykologinen ja psykososiaalinen vaikutus on paljon suurempi kuin kuvittelemme. Portugalilaiset ovat kärsineet ja kärsivät edelleen, vaikkakin tiedostamattaan, ja tämä näkyy heidän kuvaamissaan unimalleissa ja unikokemuksissa", hän väitti ja varoitti "tarpeesta yhdennetympään julkiseen politiikkaan", jossa unta ja mielenterveyttä pidetään "toisistaan riippuvaisina ulottuvuuksina vastattaessa tuleviin sosiaalisiin, terveydellisiin tai geopoliittisiin kriiseihin".

Tutkijat ovat antaneet esimerkkejä toimista, kuten hyvän unihygienian edistämisestä, tilojen luomisesta tunteiden kuuntelulle ja psykologisen tuen vahvistamisesta, joiden "pitäisi olla strategisia painopisteitä epävakaina aikoina".