Tänään kutsun teidät mukaani ajassa taaksepäin tälle ikoniselle vuosikymmenelle. Näin tehdessäni en voi olla tuntematta nostalgiaa paljon yksinkertaisempaa aikaa kohtaan, jolloin elämä eteni hitaammin.

Kun virtuaalinen aikakapselimme pudottaa meidät 1980-luvulle, yksi ensimmäisistä asioista, jotka mieleeni tulee tästä vuosikymmenestä, on muoti. Olkatoppaukset, säärisuojat, ra-ra-hameet ja happopestyt farkut ovat jälleen muodissa. Ihmiset eivät pelkää ottaa muotiriskejä; rohkeita, kirkkaita värejä tuntuu olevan kaikkialla. Kun kävelemme 80-luvun kadulla, näemme ihmisiä, joilla on mullet-kampaus ja ylisuuret farkkutakit. En voi olla hymyilemättä tämän kaiken rohkeudelle.

Kun jatkamme tämän vuosikymmenen tutkimista, olen jälleen kerran hämmästynyt ja ilahtunut musiikista. 1980-luku oli musiikin kulta-aikaa, ja Duran Duranin, Madonnan, Human Leaguen ja Michael Jacksonin kaltaiset ikoniset bändit hallitsivat listoja. Voin kuulla syntetisaattoreiden ja elektronisten rumpukoneiden äänen, kun Bucks Fizzin, Dollarin ja OMD:n vauhdikas soundi täyttää ilman. Aistin jälleen kerran aikuistuvan sukupolven energian ja innostuksen.

Mutta 1980-luvusta teki niin erityisen muukin kuin sen outo muoti ja hieno musiikki, vaan myös toveruus ja yhteisöllisyys. Ihmiset tuntuivat olevan sitoutuneempia toisiinsa. Emme olleet kiinni kännyköissämme tai eksyneet sosiaalisen median maailmaan. Sen sijaan olimme kaduilla, puhuimme toisillemme, jaoimme kokemuksia ja teimme parhaita muistoja.

Virtuaalisessa paluumatkallamme 1980-luvulle piipahdetaan paikallisessa pelihallissa. Näemme videopelikoneiden ympärillä lapsiryhmiä, jotka kannustavat toisiaan ja yrittävät päihittää toistensa ennätystulokset. Space Invaders, Defender, Galaxian... PacMan- ja Asteroid-pelit hehkuvat ja sirisevät vapaasti seisovista konsoleista, jotka on sijoitettu jokaiseen nurkkaan.

Krediitit: Unsplash; Tekijä: wesley-tingey;

Matkalla ulos pelihallista kurkistelemme röyhkeästi ikkunoista ja katselemme perheitä, jotka ovat kerääntyneet välkkyvien katodisädetelevisioiden ympärille katsomaan suosikkisarjojaan, saippuaoopperoitaan tai elokuviaan nauraen ja vitsaillen yhdessä. Muistatko kohun "Kuka ampui J.R. Ewingin?". Kauempana 80-luvun kadullamme on jopa ihmisiä, jotka tanssivat kaduilla, ja heidän vartalonsa heiluvat valtavien stereoboomboxien tarttuvan tahdin tahdissa.

Kun uppoudumme takaisin 1980-luvun maailmaan, en voi olla tuntematta viattomuuden ja optimismin tunnetta, joka tuntuu puuttuvan nykymaailmasta. Vaikka 1980-luku oli suurten muutosten ja mullistusten aikaa, kaikkea läpäisi ja ylitti myös toivon ja mahdollisuuksien tunne. Ihmiset uskoivat parempaan tulevaisuuteen, edistykseen ja innovaatioihin. He olivat valmiita tekemään uhrauksia asioiden toteuttamiseksi. 80-luvulla ei oltu jämähtäneet lamaan, vaan me kaikki halusimme kunnollista tulevaisuutta.

Tietenkään 1980-luvulla ei ollut pelkkää auringonpaistetta ja sateenkaarta. Oli myös synkkiä hetkiä. AIDS-kriisi, Challenger-katastrofi ja Iran-Contra-tapaus vain muutamia mainitakseni. Kun jatkamme tämän vuosikymmenen muistelemista, voimme saada muistutuksen ihmisten kohtaamista kamppailuista ja haasteista sekä siitä, miten sitkeästi ja vahvasti he selviytyivät vastoinkäymisistä.

Kaikesta huolimatta 1980-luku on edelleen suurten kulttuuristen ja teknologisten innovaatioiden aikaa. Piipahdetaan levykauppaan ja ihmetellään vinyylilevyjen ja kasettinauhojen valikoimaa. Voimme arvostaa sitä taiteellisuutta ja käsityötä, jota tämän aikakauden musiikin luominen vaati. Musiikkiteollisuuden tuotteet olivat aitoja. Se oli konkreettinen tuote, jota saattoi koskettaa, haistaa ja nähdä. Jopa levynkansitaide oli ikonista ja on sitä tänäkin päivänä. Foreignerin "Waiting for a Girl like You" ja Rio Speedwagonin "Keep on Loving You" kaltaisten upeiden rockballadien ääni täyttää kaupan hämärästi valaistut käytävät, ja niiden kestävä upeus saa vieläkin niskakarvat nousemaan pystyyn. En voi kuunnella Mike & the Mechanicsin "Living Years" -kappaletta ilman, että vieläkään ei tule kyyneleitä, koska tämän rock-balladin mestariluokassa niin kauniisti esitetyn sanoman koskettavuus on niin suuri.

Samaan aikaan naapurissa sijaitsevassa kirjakaupassa näemme riveittäin pokkariromaaneja ja -lehtiä. Huoneen täyttää maaginen, rikas ja mieleenpainuva tuoksu. Painettu sana hallitsee miljoonien lukijoiden mieliä ja sydämiä vielä tänäkin päivänä, mutta 1980-luvulla meillä ei ollut muita lukumuotoja kuin käsin kosketeltava, aito ja ihana kirja. Kirjassa on jotakin luonnostaan ihanaa; se on ikuinen asia, ja se on sinun, jota voit vaalia.

Käyn tietokonekaupassa ja näen uusinta huipputeknologiaa, ensimmäiset henkilökohtaiset tietokoneet, internetin varhaiset versiot, videopeliteollisuuden synnyn ja elokuvia VHS-levyillä. Minua hämmästyttää tämän vuosikymmenen innovaation nopeus ja laajuus, niiden ihmisten rohkeus, jotka uskalsivat unelmoida suurista asioista ja pidentää mahdollisuuksien rajoja. Kaikki tuntuu nyt niin alkeelliselta, mutta suurin ero on se, että kukaan meistä ei pitänyt mitään siitä itsestäänselvyytenä. Kaikki oli uutta, se oli jännittävää ja tuntui niin erikoiselta.

Krediitit: Unsplash; Author: daniel-von-appen;

Kun jatkamme matkaamme 80-luvun kaupunkikaduilla, en voi olla vaikuttumatta tämän vuosikymmenen arkkitehtuurista ja muotoilusta. Rakennukset ovat rohkeita ja futuristisia tyylikkäine linjoineen ja kiiltävine pintoineen. Myös autot ovat tyylikkäitä; jotkut ovat laatikkomaisia, toiset taas aerodynaamisempia. Uudehkot EFi-moottorit (elektroninen polttoaineen ruiskutus) murisevat, kun kauniit autot, kuten Ford Granadat ja Vauxhall Senatorit, liukuvat tietä pitkin. Taide ja muoti ovat myös avantgardistisia ja rajoja rikkovia, ja taiteilijat ja suunnittelijat käyttävät uusia materiaaleja ja tekniikoita tuottaakseen huippuluokan luomuksia.

Mutta 1980-luvun ulkoiset piirteet eivät ole ainoa asia, joka tekee tästä vuosikymmenestä niin erityisen. Ne ovat ihmiset. Se on yhteisöllisyys ja toverillisuus, jota tunnemme kaikkialla, minne menemme. Näemme ihmisten työskentelevän yhdessä, nauravan yhdessä ja tukevan toisiaan läpi kaiken. Näen sukupolven, joka on valmis ottamaan riskejä, unelmoimaan suurista asioista ja luomaan meille kaikille paremman tulevaisuuden.

Kun valmistaudumme jättämään 1980-luvun taaksemme ja palaamaan nykypäivään, tunnen menetystä ja kaipausta tätä yksinkertaisempaa, viattomampaa aikaa ja niitä ihania ihmisiä kohtaan, jotka minun on jätettävä taakseni.

Maailma on saattanut muuttua ja teknologia kehittyä, mutta 1980-luvun hengessä on jotain ajatonta ja pysyvää. Se oli rohkeuden ja uskalluksen, luovuuden ja innovaation, toivon ja mahdollisuuksien vuosikymmen.

Minä ainakin olen äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus kokea se vielä kerran, vaikka vain ohikiitävän hetken ajan, jonka voin jakaa kanssanne. Minua ei haittaa tunnustaa, kuinka kaipaan niitä onnellisia, valoisia päiviä. Kun tulette mukaani tälle pienelle retkelle, epäilen, että ymmärrätte, miksi näin on.