Sveitsissä sijaitsevan Paul Scherrer -instituutin (PSI) tutkijat havaitsivat, että ”pölymäärä kasvoi noin puoli mikrogrammaa kuutiometrissä (μg/m³)” kyseisenä ajanjaksona.

”Tämä vastaa 10–25 prosentin kasvua pölypäästöissä”, sanoo PSI:n ilmakehäkemian laboratorion projektijohtaja Kaspar Dällenbach tutkimuskeskuksen tiedotteessa.

”Tätä ei voi sivuuttaa, olipa kyse sitten suurten aurinkovoimaloiden tehokkuudesta ja kustannustehokkuudesta tai lisääntyneen hiukkaspäästöjen terveysvaikutuksista.”

Aavikkopölyn keskimääräinen pitoisuus Etelä-Euroopassa on 5,3 mikrogrammaa kuutiometrissä ilmaa, mikä on yli kaksinkertainen verrattuna Keski- ja Pohjois-Euroopan tasoon (2,1 μg/m³).

Määrittääkseen tämän pilaantumisen tason mantereen eri alueilla entistä tarkemmin PSI:n tutkijat, mukaan lukien pääkirjoittaja Petros Vasilakos, Imad El Haddad ja Kaspar Dällenbach, hyödynsivät myös tekoälyä.

Lisäksi pitkän aikavälin vertailujen tekemiseksi he ”käyttivät Sveitsin ja Italian rajalla sijaitsevasta Colle Gnifettistä otettujen jääydinnäytteiden tietoja”.

”Alppien jäätiköiden jäähän viime vuosisatojen aikana jääneet pölyhiukkaset paljastavat, että aavikkopölyn pitoisuudet ovat siellä yli kaksinkertaistuneet teollistumisen aikana – toisin sanoen viimeisten 150 vuoden aikana”, tiedotteessa todetaan.

Tutkijat pelkäävät, että aavikkopölyn pitoisuudet jatkavat nousuaan Saharan kuivumisen vuoksi, mikä osittain heikentää pyrkimyksiä hillitä ihmisen aiheuttamaa ilmakehän hiukkaspäästöjä (liikenteestä, teollisuudesta jne.), joiden tasot ovat laskeneet Euroopassa tiukkojen säännösten ansiosta.

Lisäksi ”ilmakehän kiertoliikkeiden muutokset tuovat yhä voimakkaampia tuulia” kyseiseltä alueelta Euroopan mantereelle.

Dällenbachin mukaan ”aavikkopölyn lisääntymistä edistävät ainakin ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ja niihin liittyvä ilmaston lämpeneminen”, mikä johtaa ”tiettyjen alueiden kuivumiseen ja aavikoiden laajenemiseen”.

Korkeiden pitoisuuksien terveysvaikutusten osalta pitkäaikaiset vaikutukset (kuten keuhkosairaudet, astma ja keuhkoputkentulehdus) ”voidaan todistaa lopullisesti vain laajoilla, pitkäaikaisilla tutkimuksilla”; kuitenkin ”kuolleisuuden välitön nousu päivinä, jolloin ilmassa on runsaasti aavikkopölyä, on hyvin dokumentoitu: huomattavasti suurempi määrä ihmisiä kuolee sydänkohtauksiin ja hengityselinten ongelmiin” tällaisina päivinä.

Petros Vasilakos toteaa, että ”Saharan ja Arabian aavikoilta pölyä kuljettavien myrskyjen määrä ei ole kasvanut”, mutta nämä myrskyt ovat muuttuneet ”voimakkaammiksi kymmenen vuoden tutkimusjakson aikana, minkä seurauksena ne kuljettavat nyt Eurooppaan enemmän pölyä kuin aiemmin”.

Ja toisin kuin ajoneuvojen pakokaasuista ja savupiippujen päästöistä peräisin olevat haitalliset hiukkaset, näitä ”ei voida vähentää suorilla toimenpiteillä”.

On esitetty vaatimuksia luoda varoitusjärjestelmiä korkeille aavikkopölypitoisuuksille, samanlaisia kuin niitä, joita käytetään kaupunkien hiukkaspitoisuuksien ja epäpuhtauksien, kuten otsonin, mittaamiseen. Tämä antaisi haavoittuvimmille ryhmille mahdollisuuden ryhtyä varotoimiin ja auttaisi energiantuottajia kiinnittämään enemmän huomiota aurinkopaneeleille kertyvään pölyyn, joka vähentää sähkön tuotantoa, jotta ne voisivat kompensoida menetystä ja ylläpitää sähköverkon vakautta.