Sunnuntain kilpailun tapahtumat muodostivat uuden luvun tarinaan, joka on tullut tuskallisen tutuksi.

Viestinnän ongelmat, kyseenalaiset päätökset ja strategisen selkeyden puute heikensivät jälleen kerran Ferrarin potentiaalia, jättäen sekä Charles Leclercin että Lewis Hamiltonin turhautuneiksi kilpailussa, jonka olisi pitänyt olla yksi tallin kauden kohokohdista.

Ensimmäiset merkit ongelmista olivat jo näkyneet lauantaina. Sekä Hamilton että Leclerc kritisoivat julkisesti Ferrarin toimintaa aika-ajoissa ja väittivät, että tiimi ei onnistunut maksimoimaan auton suorituskykyä. Hamilton viittasi erityisesti ajosuunnitelmia ja ajoitusta koskevaan sekaannukseen, kun taas Leclerc kuvaili aika-ajoja ”sekaviksi” ja korosti, että Ferrari ei ollut toiminut täydellisesti tilanteessa, jossa täydellisyyttä olisi vaadittu.

Sitten koitti kilpailupäivä. Leclerc ja Hamilton lähtivät kilpailuun vahvoilta sijoilta, mutta Ferrarin iltapäivä romahti nopeasti. Varhainen välikohtaus kahden tallikaverin välillä vaikutti siihen, että Hamilton putosi sijoitusta, kun taas Leclercin kilpailu päättyi ennenaikaisesti, kun hän menetti hallinnan ja törmäsi suojakaiteisiin. Hamilton nousi lopulta kuudenneksi, mutta tulos tuntui jälleen menetetyltä tilaisuudelta tallille, joka oli lähtenyt kotikilpailuunsa paljon suuremmilla tavoitteilla.

Hamiltonille tilanne voi olla erityisen turhauttava. Vietettyään yli vuosikymmenen Mercedesillä seitsenkertainen maailmanmestari liittyi Ferrarin riveihin tavoitellakseen vielä yhtä viimeistä mestaruushaastetta. Mercedes ei aina ollut nopein talli Hamiltonin aikana, mutta se tuli tunnetuksi erinomaisesta toiminnastaan. Kilpailuviikonloppuja leimasivat usein selkeä viestintä, kurinalainen strategia ja kyky minimoida omat virheet.

Ferrarilla Hamilton on toistuvasti kohdannut päinvastaista. Viime viikkoina hän on julkisesti kyseenalaistanut strategiapäätöksiä, kritisoinut rengaspäätöksiä ja ilmaissut turhautumistaan siihen, miten harjoitukset on hoidettu. Hänen Monzan jälkeen esittämänsä kommentit viittasivat siihen, että tiimi menetti jälleen kerran mahdollisuuksiaan päättämättömyyden ja huonon toteutuksen vuoksi.

Epämiellyttävä totuus on, että nämä ongelmat eivät ole uusia. Jo kauan ennen Hamiltonin saapumista Maranelloon Ferrari oli saanut maineen strategisista virheistä. Sebastian Vettelin aikakaudella lukuisia mestaruushaasteita vaaransivat paitsi kuljettajien virheet ja luotettavuusongelmat myös kyseenalaiset taktiset päätökset. Olipa kyseessä sitten huonot rengaspäätökset, viestinnän kompastukset tai kilpailunjohtovirheet, Ferrari onnistui toistuvasti mutkistamaan tilanteita, jotka näyttivät suoraviivaisilta.

Yli vuosikymmen myöhemmin nimet ovat vaihtuneet, mutta monet toimintamallit ovat säilyneet samoina. Yhtä huolestuttavaa on Ferrarin kyvyttömyys tuottaa johdonmukaisesti mestaruuden voittavia autoja. Vaikka Leclerc on saanut irti vaikuttavia suorituksia useista Ferrarin autoista ja Hamilton on edelleen yksi Formula 1 -historian suurimmista kuljettajista, kumpikaan ei ole säännöllisesti päässyt nauttimaan sellaisesta ylivoimaisesta kokonaisuudesta, josta mestaruuden voittaneet kilpailijat ovat hyötyneet. Ferrari on tuottanut satunnaisesti kilpailuja voittavia autoja, mutta kestävä kilpailukyky on pysynyt saavuttamattomana.

Toinen ongelma on Ferrarin pitkäaikainen lähestymistapa kuljettajien johtamiseen. Tiimi on usein kamppaillut selkeiden hierarkioiden määrittelemisessä. Historiallisesti Ferrari on saavuttanut suurimman osan suurimmista menestyksistään silloin, kun tiimin johtajasta ei ollut epäilystäkään. Nykyään Scuderia joutuu kuitenkin tasapainottelemaan kahden supertähden välillä. Hamilton ja Leclerc ovat molemmat luontaisia johtajia, molemmat odottavat tasa-arvoista kohtelua ja molemmat uskovat voivansa taistella voitoista. Vaikka tämä luo paperilla vaikuttavan kokoonpanon, se voi myös johtaa epäröintiin päätöksenteossa ja epävarmuuteen ratkaisevilla hetkillä.

Monzan kilpailuviikonloppu toi juuri tämän dilemman esiin. Ferrari yrittää edelleen palvella kahta huippukuljettajaa samanaikaisesti, mutta näyttää usein kyvyttömältä optimoimaan täysin kumpaakaan puolta tallia. Tuloksena on tiimi, joka näyttää usein jääneen ristiriitaisten prioriteettien väliin.

Tämä ei tarkoita, ettei Ferrari voisi palata huipulle. Tiimillä on edelleen valtavat resurssit, kaksi poikkeuksellista kuljettajaa ja luultavasti maailman moottoriurheilun intohimoisin kannattajakunta.

Mutta Monza oli jälleen muistutus siitä, että Formula 1 -mestaruuksia ei voiteta perinteillä tai tunteilla. Ne voitetaan tarkan toteutuksen avulla. Niin kauan kuin Ferrari ei pysty johdonmukaisesti vastaamaan huippukunnossa olevien joukkueiden, kuten Mercedesin, toimintastandardeja, Scuderia on vaarassa jäädä loukkuun sykliin, joka on nyt ulottunut useiden kuljettajien sukupolvien yli.

Hamilton saapui ehkä odottaen Ferrarin olevan nukkuva jättiläinen. Hän saattaa kuitenkin olla huomaamassa, että tuon jättiläisen herättäminen on paljon monimutkaisempaa kuin pelkkä mestarin asettaminen rattiin.