Halloween Portugalissa

Se ei johdu siitä, että maasta puuttuisi aaveita, noitia ja luurankoja (ajatelkaa vaikka luukappeleita). Ei, Portugalissa on runsaasti tuollaisia juttuja. Epätavallista on se, että Halloween itsessään on historiallisesti katsoen saapunut tänne melko myöhään.

Karkkia vai kepposta

Portugalilaisilla oli nimittäin sukupolvien ajan oma, täysin toimiva tapansa suhtautua kuolleisiin. Oli pyhäinpäivä, Finados, hautausmaiden vierailut, kynttilät, kukat, rukoukset ja, hieman iloisemmin, Pão por Deus. Silloin pienet lapset kävivät ovelta ovelle pyytämässä ruokaa ja herkkuja. Toisin sanoen Portugalissa oli jo karkki tai kepponen -perinne.

Perinteinen Pão por Deus -perinne järjestetään 1. marraskuuta (pyhäinpäivänä). Lapset kiertelivät naapurustossaan mukanaan pieniä laukkuja tai koreja, koputtivat oviin ja pyysivät ”Pão por Deus” (leipää Jumalan tähden). He saattoivat todellakin saada leipää tai pieniä kakkuja, pähkinöitä, hedelmiä, kastanjoita tai jopa symbolisia rahasummia. Joillakin alueilla he lausuivat vastineeksi runoja. Perinne on dokumentoitu jo 1400-luvulta lähtien, ja se liittyi hyväntekeväisyyteen ja kuolleiden kunnioittavaan muistamiseen.

Halloweenin nykymuoto on pohjimmiltaan näyttävä angloamerikkalaisen kulttuurin vienti. Puvut, kurpitsat, kauhuelokuvat, makeiset, juhlat, kummitustalot ja lapset, jotka vaativat makeisia uhkaamalla määrittelemättömillä seurauksilla (jos saalista ei anneta), ovat tulleet normiksi. Pão por Deus oli hieman hillitympi. Ei niinkään ”Manaajaa” kuin hyväntahtoisuutta. Ja oli vielä yksi merkittävä ero. Perinteisessä Portugalissa pyhäinpäivän ja kuolleiden muistopäivän ympärillä oli kyse ennen kaikkea kuolleiden muistamisesta. Perheet kävivät hautausmailla, siivosivat hautapaikkoja, laskivat tuoreita kukkia ja sytyttivät kynttilöitä hiljaisessa mietiskelyssä ja kunnioittavassa hartaushetkessä.

Perinteet

Portugalilla on siis melko monimutkainen suhde Halloweeniin. Sana ”Halloween” tulee ilmaisusta ”All Hallows’ Eve”, joka tarkoittaa pyhäinpäivän aattoa. Kauden syvempi historia liittyy Samhainiin, kelttiläiseen juhlaan, joka merkitsee kesän loppua ja talven alkua. On kuitenkin syytä välttää yhä suositummaksi tulevaa tapaa väittää, että aivan kaikki Halloweeniin liittyvä olisi peräisin suoraan yhdestä muinaisesta kelttiläisestä seremoniasta. Historia on harvoin niin yksiselitteistä. Kristilliset perinteet, eurooppalaiset kansanperinteet, kausijuhlat ja myöhemmin myös populaarikulttuuri kietoutuivat tiiviisti toisiinsa. Halloween, jonka useimmat ihmiset nykyään tunnistavat Portugalissa – erityisesti kurpitsat, naamiaisasut ja ”trick-or-treating” – on muotoutunut vahvasti irlantilaisten maahanmuuton vaikutuksesta ja muuttunut sittemmin valtavaksi amerikkalaiseksi kulttuurifenomeniksi. Portugali sai vain valmiin tuotteen.

Portugalin eri alueilla on omat aaveensa. Yksi Portugalin kiehtovista piirteistä on se, ettei maassa ole oikeastaan yhtä kansallista Halloween-perinnettä, vaan paikallisia muunnelmia on kymmeniä. Esimerkiksi Coimbran alueella oli perinteitä, joissa lapset kantoivat onttoja kurpitsoja, joihin oli leikattu reikiä muistuttamaan piinattuja kasvoja. Kuulostaa tutulta, eikö? Joskus kurpitsan sisällä oli jopa kynttilä. Hmmm? Lasten ryhmät kiertelivät pyytäen ”Bolinhós! bolinhós!” (pikkuleipiä) ja lauloivat kuolleisiin viittaavia säkeitä. Kaikkea varsin tuttua halloween-tavaraa.

Joissakin Keski-Portugalin osissa tämä tapa tuli tunnetuksi nimellä Dia do Bolinho (pienleivospäivä). Muualla törmää nimiin kuten Santoro, Santorinho ja Fiéis de Deus sekä lukuisiin muihin paikallisiin muunnelmiin. Azoreilla on erityisen vahvat Pão por Deus -perinteet, joissa lapset käyvät yhä ovelta ovelle koristelluilla koreilla tai kangaskasseilla vastaanottamassa lahjojaan ja maukkaita, makeita herkkuja.

Portugalissa vietettiin myös Magustoa, kastanjoiden, kokkojen, viinin ja yleisen syksyisen ilkikurisuuden juhlaa. Tämä liittyy erityisesti São Martinhoon, mutta joillakin alueilla sillä on yhteyksiä myös pyhäinpäivän aikaan. Tuloksena on, että Portugalilla oli jo valmiiksi kokonainen joukko syksyisiä juhlia, joihin liittyi tulta, ruokaa, kuolleita, lapsia, naamioita, pimeyttä ja kaikenlaisia halloweenmaisia asioita, jotka ”pam” yöllä.

Nykyaikaiset Halloween-juhlat

Nykyään Halloween on yhä näkyvämpi ilmiö Portugalissa, erityisesti kaupungeissa ja matkailukohteissa. Lissabonissa, Portossa, Cascaisissa ja Algarvessa järjestetään nykyään Halloween-juhlia, teematapahtumia, lasten aktiviteetteja ja muita kaupallisia nähtävyyksiä. Niinpä moderni portugalilainen Halloween näyttää todellakin yhä tutummalta.

Joten täällä Portugalissa meillä on todellakin veistettyjä kurpitsoja, juhlia ja jopa Halloween-teemaisia ruokalistoja. Kuka haluaa vihreää ja oranssia bacalhauta? Kyllä, meillä on jopa kummitustaloja ja runsaasti kauppoja, jotka myyvät valtavia määriä muoviroinaa, joka 2. marraskuuta mennessä muuttuu salaperäisesti jouluiseksi roinaksi. Jokaisella itsensä kunnioittavalla Chinêsalla on loputon varasto tällaista tavaraa, joka on kaikki tungettu huolettomasti nuhjuisiin pahvilaatikoihin, jotta me kaikki voimme kaivella niitä. Ja siinä piilee suuri ironia. Halloween liittyi aikoinaan elämän ja kuoleman väliseen salaperäiseen rajaan. Nykyaikaisessa halloweenissa on kyse paljon enemmän siitä, onko Pingo Docella tai Apolóniassa tarpeeksi Dracula-aiheisia minisuklaapatukoita kaikille. Kyse on enemmän ruumiin ja sielun pitämisestä koossa kuin kuolevaisuudesta.

Kaupallistuminen

No, luuletko, että tästä on tullut vähän liian kaupallista? Eeeeeh, ehkä vain vähän? Halloweenista on tullut vain yksi lisäys vuosittaisella vähittäiskaupan liukuhihnalla. Ensin on ystävänpäivä, sitten pääsiäinen, kesälomat, Halloween, Black Friday ja lopulta (huokaus) joulu. Siis jos meillä ylipäätään jää ylimääräistä rahaa jäljelle. Mutta emme ole vielä aivan lopettaneet lompakkonne tyhjentämistä. Kaukana siitä. Emme ole vielä maininneet tammikuun alennusmyyntejä.

Kuvat: Getty Images; Kirjoittaja: Yuliia Pavaliuk;

Silti olisi hieman epäreilua syyttää pelkästään kaupallistumista. Perinteet ovat aina muuttuneet. Pão por Deuskin on kehittynyt. Se, mikä aikoinaan liittyi leipään, hyväntekeväisyyteen, köyhiin ja muistamiseen, muuttui lopulta lasten perinteeksi, johon kuuluu kakkuja, makeisia ja taskurahaa. Halloween ei ole heikentänyt portugalilaisia perinteitä, koska ihmiset tekevät edelleen sitä, mitä ovat aina tehneet. Toisin sanoen he ottavat vastaan ulkopuolisia vaikutteita, muokkaavat niitä hieman ja tekevät niistä lopulta omiaan.

Ilo ja riemu

Halloween itsessään on täysin hyvä asia, sillä jos katsomme tarkemmin, kukaan ei oikeastaan ole unohtanut sitä, mitä oli ennen. Portugali ei ole koskaan tarvinnut tuoda haamuja maahan, sillä ne ovat aina olleet osa perinteistä maisemaa, kun jälleen yhden pitkän, kuuman kesän ja kaiken sen mukanaan tuoman päätyttyä ihmiset voivat edelleen ottaa syksyn rappeutumisen melankolian ja lisätä siihen ripauksen iloisuutta ja riemua lasten kanssa. En keksi parempaa tapaa suhtautua tulevaisuuteen, sillä kun ympärillä on iloisia lapsia, kaikki on varsin upeaa.

On jotain ihanaa siinä, että omaksutaan ne monet perinteet, jotka ympäröivät tätä vuodenaikaa. Portugali ei tarvitse Hollywoodia keksimään kammottavia tarinoita. Meillä on kauniita kyliä, linnoja, hylättyjä taloja, muinaisia kirkkoja, sumuisia vuoria, graniittisia hautausmaita, keskiaikaisia katuja ja tarpeeksi legendoja aaveista, noidista ja onnettomista sieluista, jotta me kaikki vapisemme – ainakin vähän. Joskus ilmapiiri voi olla juhlallinen, intiimi ja syvästi ”saudade”, mutta se on aina syvästi portugalilainen.

Halloween ei olisi koskaan laimentanut paikallisia perinteitä. Kyse on nimenomaan niiden perinteiden juhlistamisesta, joita on vietetty jo kauan ennen kuin kukaan meistä oli edes syntynyt. Halloweenissa on kyse tästä hetkestä. Kyse on Portugalin aivan liian lyhyen talven elämisestä ja nauttimisesta. Muutama neonvihreä ja fluoresoiva oranssi Haribo-karkki ei varmasti vahingoita mitään, paitsi omia Drac-hampaita!

”Mwwwoha-ha-ha-haaaa!”