Brysselissä 9. syyskuuta esiteltävissä uusissa säännöissä määritellään yhteiset kriteerit, joiden avulla voidaan tunnistaa alueet, joilla asuntotilanne on erittäin kireä, ja selvittää, milloin lyhytaikaiset vuokraukset pahentavat ongelmaa.

Ehdotus voi olla erityisen merkityksellinen Portugalille, jossa paikallisen majoituksen, ns. alojamento local (AL), matkailun ja asuntotilanteen välinen suhde on noussut kiistanalaiseksi aiheeksi Lissabonissa ja muilla kysynnän kannalta kriittisillä alueilla.

Tämä ei tarkoita, että Airbnb-tyyppiset vuokraukset kiellettäisiin koko EU:ssa. Bryssel ei myöskään vaadi Portugalia tai yksittäisiä kuntia asettamaan uusia rajoituksia.

Sen sijaan tarkoituksena on antaa paikallisille ja kansallisille viranomaisille selkeämpi oikeusperusta toimia silloin, kun ne voivat osoittaa, että lyhytaikaiset vuokraukset pahentavat olemassa olevaa asuntopulaa.

Milloin rajoituksia voidaan ottaa käyttöön?

Ennen 9. syyskuuta pidettävää esittelyä julkistettujen suunnitelmien mukaan viranomaisten olisi ensin todettava, että alueella on asuntopulaa.

Arvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi asuntojen hinnat suhteessa kotitalouksien tuloihin, tämän suhteen muutokset ajan mittaan, väestökehitys sekä asuntotarjonnan ja -kysynnän välinen paikallinen tasapaino.

Silloinkin asuntopulan olemassaolo ei automaattisesti oikeuttaisi loma-asuntojen vuokraukseen kohdistuvia rajoituksia.

Viranomaisten olisi myös saatava näyttöä siitä, että lyhytaikaisten majoituspalvelujen kasvu vaikuttaa hintojen nousuun tai vähentää asukkaiden käytettävissä olevien asuntojen määrää. Kaikkien käyttöön otettavien toimenpiteiden olisi oltava perusteltuja ja oikeassa suhteessa paikalliseen tilanteeseen.

Ehdotuksessa tehdään myös ero henkilön pääasiallisen asunnon ja lyhytaikaisena matkailumajoituksena käytettävien kiinteistöjen välillä.

Tällä on merkitystä, koska komissio on tunnustanut, että huoneen vuokraaminen tai pääasunnon satunnainen vuokraus voi tarjota hyödyllistä lisätuloa, kun taas kaupalliseen lyhytaikaiseen majoitukseen käytettävien kiinteistöjen suuret keskittymät voivat vaikuttaa paikalliseen asuntotilanteeseen eri tavalla.

Ei yleistä kieltoa paikallisille majoituspalveluille

Asuminen on edelleen ensisijaisesti kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten vastuulla, eikä Bryssel aio viedä näitä päätöksiä pois heiltä.

Komissio haluaa luoda yhteiset säännöt, joiden perusteella voidaan päättää, milloin puuttuminen asiaan on kohtuullista ja EU:n lainsäädännön mukaista.

Komissio on myös tehnyt selväksi, että pelkästään lyhytaikaisten vuokrausten rajoittaminen ei ratkaise Euroopan asuntopulaa.

Toimenpiteet alueilla, joilla paineet ovat suuret, olisi toteutettava rinnalla pyrkimysten kanssa rakentaa lisää asuntoja, kunnostaa olemassa olevia kiinteistöjä sekä keventää kaavoitusta ja lupamenettelyjä. Komissio arvioi, että EU tarvitsee yli kaksi miljoonaa uutta asuntoa vuodessa nykyisen kysynnän tyydyttämiseksi.

Lyhytaikaisen vuokrausmarkkinan läpinäkyvyyttä säännellään jo erillisellä EU-asetuksella. Se on ollut voimassa 20. toukokuuta lähtien, ja se edellyttää vuokranantajilta ja verkkoalustoilta entistä laajempaa tietojen jakamista, jolloin viranomaisille muodostuu selkeämpi kuva paikallisten vuokrausmarkkinoiden tilanteesta. Lyhytaikaiset majoitukset edustavat nykyään noin neljännestä matkailumajoituksista koko EU:ssa.

Mitä tämä voi tarkoittaa Portugalille?

Portugalin kiinteistönomistajien tai lyhytaikaisen vuokrauksen toimijoiden kannalta mikään ei muutu välittömästi.

Ehdotuksessa ei esitetä uusia rajoituksia nimenomaan Lissabonille, Algarvelle tai muualle Portugaliin. Sen sijaan se voisi ajan mittaan helpottaa portugalilaisten viranomaisten mahdollisuuksia perustella kohdennettuja rajoituksia silloin, kun ne pystyvät osoittamaan aidon yhteyden lyhytaikaisen majoituksen ja asuntopulan välillä.

Ehdotuksen on myös läpäistävä EU:n lainsäädäntöprosessi, johon osallistuvat Euroopan parlamentti ja jäsenvaltiot, ennen kuin siitä tulee lakia.